Sain heti maahan tullessani pienen nuhan riesakseni. Tapojeni mukaisesti en antanut sen häiritä menoa,vaan eiliseen asti puuhailin kuin ei mitään. Sitten jotenkin heräsin todellisuuteen ja ymmärsin, ettei kuukauden liman yskintä taida olla ihan okei. Tuikun kanssa poikettiin siis illalla lääkärin vastaanotolle.
En tiedä kuinka pitkälti tätä lääkärikäyntiä voi yleistää Taiwanin muihin lekureihin, mutta eroja Suomeen löytyi kyllä. Tullessani vastaanottotiskille minua pyydettiin vain täyttämään pieni kaavake, jossa kysyttiin nimi, sukupuoli, syntymäpäivä, osoite, puhelinnumero ja allergiat. Henkilöllisyystodistusta ei kaivattu. Lääkäri sitten kyseli vointia (hänen olisi kuulemma pitänyt osata englantia ja kyllähän sieltä kiinan joukosta jokusen sanan ymmärsi...), tutki ja antoi lopulta karun tuomion: kuulostaa keuhkoputkentulehdukselta. Näin sitä pitää. Eipä siinä sitten muuta kuin Tuikun neuvojen mukaan pyydettiin kahden viikon lääkkeitä ja palattiin vastaanottotiskille. Hujauksen kuluttua sain käteeni pullean pussin lääkkeitä ja kuitin. Koko käynti lääkkeineen päivineen maksoi noin yhdeksän euroa. Ei ruma, ei paha.
Kotona huomattiin, että pussissa olikin vain viikon lääkkeet, mutta niissä ei sitten säästelty. Joka päivä tulee ottaa kolme kertaa neljän eri pillerin setit, eli viikossa tulisi popsia yhteensä 84 pyörylää. Huh hurja, perusterveen päätä heikottaa tuollaiset määrät! Täällä kuulemma ihmiset syövät lääkkeitä muutenkin valtavasti. Kummastuttaa. Kuittia katsottaessa löytyi myös pari ylläriä. Sukupuoleni oli jotenkin vaihtunut mieheksi, ja syntymäpäiväkseni oli merkattu kiinalaisten vuosien mukaan vuosi 61 eli olen kuitin mukaan 39 vuotias. Terveisiä siis vaan keuhkoputkentulehdusta sairastavalta keski-ikäiseltä herra Cheniltä!
Nyt saan hyvillä mielin hörppiä kuumaa teetä ja hunajaa, kääriytyä Suomesta roudaamaani valtavaan villapaitaan ja katsella hoidokkini kanssa muumeja. Kyllä elämä voi hymyillä sairaillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti