Niks naks, hiukset kauniimmaks!

Sain reilu viikko sitten ensimmäiset todelliset parturikokemukseni täällä Taiwanin huudeilla. En houkutuksista huolimatta uskaltautunut edellä mainittuun kukkoparturiin, jossa se lintu viimeksi eilen näytti taas köpöttelevän tyytyväisenä työntekijän jaloissa. Ei ollut vieläkään päätynyt itse kynittäväksi. Ehkä senkin kokemuksen aika vielä koittaa, mutta nyt saatte kuulla Color Salon'in menosta ja meiningistä. Välihuomautuksena tieto siitä, että erottelen parturin ja kampaamon lapselliseen tyyliin periaatteella "parturissa tukkaa leikataan, kampaamossa tehdään kampauksia". Sain tästä joskus kritiikkiä ystäviltäni, joiden mielestä miehet käyvät partureissa ja naiset kampaamoissa. Koittakaa kuitenkin kestää lapsuudesta oppimaani puheenpartta, josta en tohdi luopua, eli tässä teille PARTURIkokemuksia.

 

Lähdimme Tuikun ja Sintun kanssa metsästämään lähikujilta jotain mukavaa paikkaa. Onneksemme aivan kotimme läheisyydessä on todellinen parturien kultakaupunki eli ainakin tusinan verran kortteleita on täytetty hiussalongeilla niin että risteyksessä ympärilleen katsoessa voi bongata ainakin kuusi parturia. Ihmettelen kyllä suuresti että kuinka näin tiheään pakatut saman palvelun liikkeet voivat menestyä, mutta paikallisia ei tällainen meno kummastuta. Onhan tässäkin kaupungissa asukkaita enemmän kuin Suomessa, niin kaipa hiusten leikkaajiakin täytyy sitten piisata.

Bongasimme tilavan näköisen paikan ja astuimme luottavaisina sisään. Ensimmäisenä katseeni kiintyi muuten siistissä ja hienostuneen oloisen salongin keskellä nököttävään harjoittelupäähän, josta yllä kuva. Mietin siinä, että jos tässä on todella parturien osaamisen taidonnäyte numero yksi niin kannattaisi varmaan ottaa saman tien jalat alle ja vauhdilla. Iloinen vastaanottovirkailija ehti kuitenkin istuttaa meidät tuoleille odottamaan ja ryhtyi tarjoilemaan kahvia ja teetä, niin täytyi vain karistaa kauhukuvat mielestä ja alkaa selailla lehtiä odottelun ajankuluksi. Aasialaisesta hiusmallikuvastosta löysin suunnilleen kolme mustatukkaista mallia. Se oli vähän surullinen huomio, koska kaikilla on täällä luonnostaan musta tukka ja suurin osa hiusten vaalennuksista näyttää rehellisesti sanottuna epäluonnollisuudessaan naurettavalta. Kauneusihanne on vaalea niin ihon, silmien kuin hiustenkin suhteen. Järkyttävää, miten paljon hassataan aikaa, rahaa ja mielenkiintoa oman ulkonäön muunteluun ja lopputulos näyttääkin lopulta suorastaan pelottavalta. Niin, kauneus on katsojan silmässä, mutta sääliksi käy.

Filosofisoinnista takaisin parturin penkkiin. Salongissa oli töissä neljä leikkaajaa, mutta ruuhkaa tuntui olevan niin, että meidät pystyttiin ottamaan vain yksi kerrallaan käsittelyyn. Päädyin viimeiseksi käsiteltäväksi eli sain hörppiä teetäni oikein antaumuksella ja katsella parturin elämää kaikessa rauhassa. Erään vanhemman rouvan hoito näytti varsin hauskalta. Minulle ei selvinnyt hänen kampauksensa lopullinen tavoite, mutta parin tunnin aikana hänen päänsä päälle laitettiin hurisemaan toinen toistansa oudompia laitteita. Kuvassa oleva yksilö on kuin suoraan jostain Star Warsin lentotukikohdasta. Itse en tuon sisään rohkenisi rentoutua, saatika olla paikallani sellaisia aikoja, mutta mitäpä hieno rouva ei kauneutensa vuoksi tekisi...

Päästessäni vihdoin parturihenkilökunnan käsittelyyn pääsin ensimmäiseksi hiustenpesuun. Varhaislapsuudessa koetun "isin pesulinjan" jälkeen ei ole kukaan puolestani tukkaani pessyt, mutta nyt sen hoiti 16-vuotias mukava Emma-neito. Tuntui melkein hävettävän ylhäiseltä saada vain rentona maata pesupedillä pehmeiden käsien taitavasti hieroessa kuontaloni päänahkaa myöten puhtaaksi. Ah mikä hoito! Vielä hieman pyörällä päästäni istuin parturin pomon saksien käsittelyyn. Mies ei osannut englantia sanaakaan ja niin leikkausohjeiden anto tuntui valuvan suurimmaksi osaksi hukkaan. Mikäs siinä, yllätyksellinen elämä on elämän makuista. Mies pyöri ja hyöri ympärilläni taiteilijan elkein ja kyllähän niitä hiustuppoja irtoilikin. Hetken päästä yritin viestittää suurella kiinan taidollani, että haluaisin takaa vielä noin sentin lyhyemmäksi. Liekö syy ollut viestijässä vai kuulijassa, mutta yhtäkkiä takaraivostani oli kadonnut ainakin kolme kertaa ajattelemaani pidempi hiusmäärä. Noh, aina ei voi voittaa ja kasvaahan tuo pian takaisin.

Leikkauksen jälkeen pääni huuhdeltiin huolellisesti ja kuivattiin vielä hartaimmin menoin. Huolellisuutta ja asiakaspalvelua ei tästä maasta puutu. Lopulta kahden ja puolen tunnin seikkailun jälkeen kolmen koplamme astui ulos muutamaa sataa änttiä ja hiusmilliä köyhempinä mutta ajanmenosta huolimatta koko porukka varsin tyytyväisinä. Täällä voi olla lähes poikkeuksetta varma palvelun innokkuudesta, mutta lopputulos voi joskus kielimuurin tai jonkin muun seikan vuoksi yllättää. Nyt kävi hyvin ja kokemus kannatti. Ei tarvitse enää kurkkia kutrien takaa vaan voi kohdata elämän avoimin silmin. Suosittelen!