Voi tätä suomalaisen suurta räpylää! Päätin eilen iltapäivällä ryhtyä lenkkitossujen etsintään, sillä sandaaleilla on pidemmän päälle kurjaa juosta. Sujahdin siis innokkuuttani ensimmäistä kertaa pyörän selkään ja sillä kohti parin kilometrin päässä siintäviä sporttikauppa-apajia. Siinä sateessa sotkiessani minulle valkeni uudella tavalla eräs Taiwanin kaupunkiliikenteessä selviämisen salaisuus: on vain uskallettava sukeltaa vauhdilla joukkoon ja ujuttautua läpi sieltä missä vain on senttikin ylimääräistä tilaa. Hitureita katsotaan pahalla silmällä, ja takaa tulevat väistävät kyllä. Älä äiti ole turhan huolissasi, kypärä pysyy kyllä päässä!
Mutta takaisin kenkiin. Tavoitteeni oli löytää kohtalaisen hyvät kengät mahdollisimman halvalla. Vastaan tulikin monet hyvät parit alta tonnin (euroissa ilmaistuna noin parilla kympillä ja halvemmallakin), mutta harmillisesti kokoja ei riittänyt. Eurooppalaisittain ihan kohtalaisen sirot kolmeysin jalkani saivat myyjät kaivelemaan varastoja, soittelemaan lisäapua ja lopulta pudistelemaan päätään. Viimeinen yritys pelasti minut nololta kotiinpaluulta ja Niken lenkkarit lähtivät mukaan ihan siedettävään hintaan eli kolmella ja puolella kympillä. Puolet halvemmalla olisi päässyt, jos tassuttelisi pikkuruisilla jaloilla. Noh, aina ei voi suomalainenkaan voittaa, joskus on tultava hopealle. Uudet kengät antakoot minulle ja kuvaa uskoen myös luppoajalle kyytiä!
Elämään tuo iloa myös tuttujen juttujen kohtaaminen arjessa. Eräässä kaupassa tuli vastaan tällaista tavaraa.
Juuston takapuolella kerrotaan, kuinka ainesosat valmistuvat "puhtaassa tuhansien järvien ja vihreiden metsien maassa". Isänmaallisuus roihuaa rinnassa ja Finlandia-hymni soi, kun tuota juustoa popsii.
Hauska yksityiskohta kielikoulusta on, että tylsän välituntikellon pirinän sijaan tauoista ilmoittaa siellä Sonja-saunalaulun melodia. "Siperian lakeus on suuri...", ja kahvia kitaan kuin löylyä kiukaalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti