Maailma tässä, matkaajakin melkein

On ilo pamauttaa tämä blogi auki sen kunniaksi, että Suomi jäi taakse tasan 20 päivää sitten ja siirtymä Taiwanin tuuliin sai alkunsa. Muutamaa haikeuden hetkeä lukuunottamatta muutto on sujunut mitä sulavammin ja kaiken puuhailun keskellä on sydämessä vallinnut todellinen riemu ja rauha. Näin on oikein ja arvollista!

Tilannekatsaukseksi tiedottomille: lähdin vajaaksi vuodeksi Taipein suurkaupunkiin au pairiksi lähetysperhe Heiskasen leipiin. Missionani tänä vuonna on hoitaa yhtä neljävuotiasta elämäniloa pursuavaa neitoa, oppia puhumaan ja ymmärtämään kieltä eli mandariinikiinaa sana jos toinenkin, selviytyä Taiwanin kohtalaisen kaoottisesta liikenteestä hengissä ja elää Jumalan lähetystyöntekijänä kaikissa toimissani. Työsarka on laaja muttei mahdoton. Tämän elämästä koitan jakaa joitain herkkuja blogiin, niin pääsevät halukkaat niitä maistelemaan. Kiitos ja anteeksi jo etukäteen!

Ensimmäiset kaksi ja puoli viikkoa sain kiertää maata Suomen Lähetysseuran järjestämän Operaatio Lähetyskoulutuksen eli OLKin matkassa. Tutustuimme yhdessä Taiwaniin ja lähetystyöhön käytännössä kiertäen seurakuntia, tavaten lähettejä, kuljeskellen yötorien hälinässä, laulaen, puhuen ja näytellen mm. sairaaloissa ja puistoissa sekä kärytellen nahkaa rantahietikolla. Tusinan nuoren aikuisen joukko muotoutui todelliseksi perheeksi tien päällä. Sitä se tiivis asuminen ja yhteinen päämäärä teettää. Kiitos teille, Henskan sanoin, OKL:n jäsenille ja Jontelle, tämä veto kannatti! Muutama kuva ja juttu reissusta saattaa tännekin eksyä, kattellaan.

Tämä viikonloppu on kulutettu matkailusta ja ystävien hyvästelystä toipuen sekä tavaroita ja ajatuksia omaan uuteen kotiin ja huoneeseen asetellen. Hyvä olikin kotiin astua kun ensimmäinen huuto kuului tulevan hoidokkini suusta suunnilleen näin: "LIISA ON TÄÄLLÄ! EN VOI USKOA TÄTÄ TODEKSI! MINÄ RAKASTAN SINUA!" Ei paha alku. Yötorilla tulisten herkkujen syömisen ja kansainvälisen messun lisäksi on puuhailtu myös tuttuja ja turvallisia suomalaisia juttuja eli syöty makkarasoppaa ja katsottu elokuva Miesten vuoro. Voi suomalaiset miehet, teissä on sitä jotakin!

Huomenna aloitan ahkeran opiskelun kielikoulun alkeisryhmässä eli taisto kiinan toonien ja koukeroiden kanssa pääsee vauhtiin, hope so! Elämä on hyvä ja saan olla sanoinkuvaamattoman kiitollinen tästä kaikesta mtkä on nyt ja mitä tuleva tuo tullessaan. Ken kutsun sydämessään tuntee, saa perheeni (sekä Suomen että Taiwanin) ja omasta puolestani rukoilla. Se on tärkein varustus eloon maailmalla. Tähän loppuun pari kuvausta eilisillan näkymästä kotitalomme katolta eli noin kolmannentoista kerroksen tietämiltä. Rakkautta rakkaille ja ruokaa nälkäisille!