Taiwanin pääsiäinen on koettu. Seuraa Valitut Palat -kooste viime päivien tapahtumista.
Koko veikeän lapsuuteni pääsiäisaamuja ilahduttanut suklaamunia muniva pääsiäiskukko oli tällä kertaa pistänyt asialle sijaisensa pääsiäispupun. Kiero veijari se jänö, meni sitten piilottamaan herkut ja niin piti aamupöpperössä koittaa löytää popsittavia olohuoneesta. Onneksi tämä oli mission possible ja sain muutamia suklaita naamaan.
Mununkaisten metsästys ei kuitenkaan ollut mitään viikonlopun muiden tapahtumien rinnalla. Pääsiäiseni kuusi parasta hetkeä pääsin nauttimaan kolmessa eri kirkossa. Ensimmäinen oli lauantaina juhlittu pitkäaikaisen ystäväni evankelista Justinin pappisvihkimys, ja loput viisi sunnuntaina luterilaisessa Neihun kirkossa ja yhteiskristillisessä kahvila-kirkko Aromassa suoritetut kasteet. Alan kai olla mummoistumassa kun sydän oikein läpättää tällaisissa tilanteissa.
Taiwanin luterilaisen kirkon presidentti eli arkkipiispa saarnaa monisanaisesti.
Pappeja riitti joka sormelle. Oli ylihämmentävää nähdä kaikki alboissa ja stolissa.
Justinin tapasin jo yli kolme vuotta sitten Taiwanissa käydessäni. Tämä iloinen ja erittäin mukava mies jäi minulle elävästi mieleen, ja mikä riemu olikaan häntä nähdä myös tänne palatessani. Hänen seurakunnassaan ei ole tähän mennessä ollut pappia ja evankelistana hän on tehnyt hienoa työtä. Etenkin nuoret ovat tässä seurakunnassa hyvin aktiivisia. Justin sai pappisopintonsa valmiiksi jo aikoja sitten ja nyt viimein saatiin vihkimyskin suoritettua. Yli kahden tunnin setti puheita, musiikkia, sähläämistä ja siunausten täyteisiä hetkiä vaati istumalihaksia mutta tuoreen papin iloisia kasvoja katsellessa tiesi kärsivällisyyden olleen sen arvoista. Pääsin minäkin esittämään omat onnitteluni musiikin muodossa kun säestin ja esilauloin suomalaisten kanssa laulun Yksi nimi. Kiinaksikin meni yksi säkeistö kuin vettä vain - tai ehkä pikemminkin kuin ontuva hirvi juuri ja juuri piikkilanka-aidan yli. Vihkimyksen jälkeen kirkon eteen kujalle asetettiin hyvin mittava pöytä täyteen herkkuruokia. Voi näitä taiwanilaisia, täällä ei koskaan tarvitse huolestua että jäisi nälkäiseksi...
Pääsiäisaamuna hujahdimme Neihun kirkolle juhlimaan ylösnousemusta. Täällä ei kaikissa seurakunnissa pidetä kirkkovuoden seuraamista kovin olennaisena ja tässä tapauksessa valitettavasti pääsiäistunnelmat olivat vähän hakusessa. Jumalanpalvelus oli hyvin tavallinen ja saarnassakin vain sivuttiin pääsiäisen tapahtumia. Noh, aina ei voi voittaa. Onneksi tavanomaisuuteen ei täysin jääty vaan jumalanpalveluksen yhteydessä kastettiin kaksi henkilöä. Kontrasti heidän välillään oli ihastuttava - kuukauden ikäinen pienokainen ja vanha vanha ukko pääsivät kerralla samaan perheeseen.
Iltasella pääsin vielä jamittelemaan rummun ja ystävien kanssa Aromaan. Alunperin oli sovittu yhden pojan kastamisesta mutta juuri ennen jumalanpalveluksen alkua eräs koditon mies tuli pyytämään päästä kasteelle ja saarnan aikana nuori tyttö nousi ylös ja ilmoittautui myös kastettavaksi. Näin spontaaneja kasteita en ole ennen päässyt todistamaan mutta illan aikana todella kastettiin lopulta kaikki nämä kolme. Kastetodistuksia ei kai kummemmin täytelty ja rippikoulukin jäi aika heppoiseksi mutta näitä pohtiessani tajusin entistä selvemmin mikä lahja kaste on. Jumala todella haluaa kutsua jokaisen lapsensa kotiin ja antaa heille pääsylipun taivaan kemuihin, eikä siihen vaikuta henkilön oppineisuus tai meidän suorituksemme. Kasteet hoideltiin upottamalla uhrit pesusoikoon. Naurua aiheutti spontaanisti ilmoittautuneiden tilanne vaatteiden suhteen - sinne kastuivat kuteineen kaikkineen. Eipä tämä näyttänyt ketään suuremmin harmittavan.
Näin meni pääsiäinen. Pelkäsin etukäteen että osaanko nauttia tästä vuoden ehdottomasta kohokohdasta kun ei ole niitä tuttuja juttuja, perinteitä ja perhettä sytyttelemässä juhlatunnelmaa, mutta senkin Luoja tiesi ja antoi ajateltavaa. Pääsiäinen ei ole perinteissä elävän Jumalan kohtaamisessa, siinä mitä Hän on tehnyt ja tekee edelleen. Perspektiivinlaajennus ei ole pahitteeksi. Tästä kaikesta huolimatta voisitte siellä kotosalla pistää muutaman laatikon mämmiä pakkaseen odottelemaan kaipaavaa...
Näin loppuun vihjaus maanantain puuhistani ja ehdottoman tärkeä nippelitieto:
Titanic-elokuvan lopputeksteistä löytyy Jari Kinnunen ja ainakin kolme Jesus-nimistä henkilöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti