Maratoneja

Elämä Formosalla pyörii hyvää vauhtia eteenpäin. Pinolan pariskunta ilostutti kotomme eloa muutaman päivän vierailulla. Vierashuoneiden puutteessa minä lähdin naapurihuoneeseen evakkoon, ja saimme Sintsan ja Ilen kanssa nauttia viikonlopun mukavan tiiviistä tunnelmasta siskonpedillä. Oli myös oikein hauskaa jutustella suomea ja tutustua näihin iloisiin vanhoihin lähetteihin. Ikä tuo viisautta - sitä odotellessa.

Lauantaista maanantaihin koin kolme erilaista maratonia, joista tahdon jakaa kanssanne pienen palan. Ensimmäinen oli lauantain lähes kuuden ja puolen tunnin seikkailu Taipein metroverkostossa. Huomasin pian maahan tultuani että metrolla matkustaessa laskutetaan matkasta vasta tunneleista poistuttaessa (seikka lienee kaikille vähänkin enemmän suurkaupunkeja nähneille itsestäänselvyys, mutta tamperelainen hämmästelee tätäkin). Päätin siis kokeilla kiertää kaikki kaupungin metrolinjat ja -pysäkit yhdellä kertaa. Linjoja on yhteensä yhdeksän ja pysäkkejä 89. Osa raiteista kulkee maan pinnalla, joten matkaan sisältyi onneksi myös pieniä ulkoilmahetkiä. Täällä metrot pidetään hyvin siisteinä, ja siivoajien ja vahtien määrä tuntuu käsittämättömältä. Puhtautta edistää myös syömis- ja juomiskielto metrossa ja laitureilla. Seikkailu tarkoitti siis myös pientä paastoa.

Oli yllättävän mielenkiintoista käppäillä laitureilla, seisoskella iltapäiväruuhkan keskellä täpötäydessä vaunussa, istua tyhjässä metrossa päätepysäkillä ja katsella kanssamatkustajia. Metrossa voi tehdä paljon asioita. Monilla on iPadit sylissä, ja niistä voi olan yli kurkkien bongailla leffoja, sarjakuvia, pelejä ja karakteerien ryöppyjä. Naiset saattavat käyttää koko matkansa meikkaamiseen. Lapset käyttäytyvät pääosin hillitysti, mutta joskus villeimpien tapausten näkee kieppuvan tankojen ympäri kunnes äiti saapuu pistämään penskat jälleen kuriin ja järjestykseen. Matkustin myös yhden herran kanssa, joka koko matkan höpisi itsekseen jotain lukemia ja asemien nimiä (huomatkaa kiinan taitojeni huima kehitys, minä todella ymmärsin hieman siitä puheesta), heilutteli käsiään ja piirteli sormella oveen. Omituisesti käyttäytyviä ihmisiä näkee täällä aika harvoin, joten hän oli oikein tervetullut matkaseura. Koin myös tilanteen, jossa metro pysähtyi asemalla väärään kohtaan ja joutui ottamaan vähän takapakkia. Tuokin systeemi on aina inhimillisten tekijöiden vaikutusten alainen.

Koko sokkelon kierrettyäni palasin lähtö- eli kotiasemalleni ja yritin tulla porteista ulos, mutta kone ei hyväksynyt korttiani. Ei mitenkään yllättävää. Menin tiskiltä kysymään neuvoa ja tarkastajanainen tutki tietokoneeltaan korttini tiedot. Hän ei ollut uskoa silmiään ja kysyi pariin kertaan että todellako olin viettänyt oli kuusi tuntia putkeen metrossa. Hämmästelyn jälkeen hän totesi matkani hinnaksi 20NT$ eli n. 50 senttiä. En valittanut.

Toinen maratoni tuli vastaan seuraavana päivänä eli pyhänä Xinzhuanin kirkossa. Lähdimme Pinoloiden ja matkaseuransa Leilan kanssa kirkkoon taiwaninkieliseen jumalanpalvelukseen puoli yhdeksältä, koska he osaavat paremmin taiwania kuin kiinaa. Sellainen järjestetään täällä useissa kirkoissa ennen normaalia kiinankielistä kymppimessua. Olin vähän pihalla aamusta, joten hyppäsin vain tyynesti auton kyytiin. Kirkolla kuulimmekin että jumalanpalvelus olikin jostain syystä kiinaksi. Jäimme kuitenkin paikalle. Täällä saarnat kestävät tavallisesti neljästäkymmenestä minuutista tuntiin. Alkuun tämä kiinan vyöry, josta en ymmärtänyt sanaakaan, tuntui aika haasteelta, mutta viikoittainen harjoittelu on ollut hyvää siedätyshoitoa varsinkin kun joku yleensä tulkkaa minulle pääkohtia. Ja nykyäänhän ymmärrän jo itsekin jotain.

Kymmenen maissa palveluksen loputtua Tuikku saapui Annin kanssa paikalle ja pienen sananvaihdon jälkeen päätettiin jäädä vielä siihen kiinankieliseen tavalliseen jumalanpalvelukseen samaan kirkkoon. Kuulimme siis saman saarnan kahdesti ja pönötimme kohtalaisen kovilla penkeillä putkeen reilut kolme tuntia. Hereillä pysyminen oli ajoittain pieni haaste, mutta selvisin voittajana. Knoppitietona voin kertoa sellaisen, että tällä ei yleensä tarjota ehtoollista kuin korkeentaan kerran kuussa johtuen ilmeisesti pappien vähäisestä määrästä. Sunnuntaiaamu kului siis pitkään ja hartaasti, ja tarjosi paljon aikaa rauhoittumiseen ja rukoiluun. Elkäähän te siellä Suomessa valitelko, jos messu joskus venähtää yli tunnin mittaiseksi. Minne tässä valmiissa maailmassa olisi kiire?

Kolmas maratoni on kerrottuna ehkä tylsin, mutta sisällöltään lähimpänä sanan alkuperäistä sisältöä. Maanantaina vetäisin kielikoulun jälkeen lenkkitossut alleni ja pistelin joenrantaan nauttimaan lähes aurinkoisesta säästä. Huomaamatta vetäisinkin elämäni tähän mennessä pisimmän lenkin eli suunnilleen 12 kilometriä. Asfalttitiellä juostessa tuli ikävä Suomen kinttupolkuja, mutta muuten matka taittui yllättävän sukkelaan. Ajat jätän kertomatta, mutta kaltaiselleni epäsäännölliselle hölkkärille noin pitkä matka tuntui saavutukselta. Huvittavaa oli jälleen huomata taiwanilaisten mateluvauhti urheilun suhteen: minä todella hölkkäsin muutaman pyöräilijän ohi.

Tällaisia kokemuksia. Taiwan on monipuolinen maa eli kelpaa minulle. Ai niin, olihan minulla vielä eilenkin yksi maratoni. Pohjoisen seurakuntien työntekijäkokous aiheutti soppalounaineen, kahvituksineen ja kymmenine vieraineen villa Heiskasilla ennennäkemättömän tiskivuoren. Au pair pisti kaikki voimansa kehiin, mutta tunnin uurastuksen ja kuivaustilan loppumisen jälkeen jouduin kutsumaan urhoollisen isännän apuun kuivariksi. Puolellatoista tunnilla selvittiin, mutta ai että oli sormet ryppyiset sen jälkeen.

Kohta syöksyn leikkien ihmeelliseen maailmaan hoidokkini kanssa ja muutaman tunnin päästä Taipein Sinfoniaorkesterin sulosävelten pariin. Taidan olla tulossa vanhaksi kun ihan vapaaehtoisesti ostan itselleni lipun klassiseen konserttiin. Tai sitten opin vaan olemaan vähemmän suppee. Kivaa Ismon nimipäivää kaikille!